Katso myös: Komma

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

komma

  1. kahden lähes saman sävelen erotus
    Pytagoraan komma.

Käännökset muokkaa

Ruotsi muokkaa

Substantiivi muokkaa

komma n. (4) (yks. määr. kommat[luo], mon. epämäär. komman[luo], mon. määr. kommana[luo])

  1. (kielitiede) pilkku

Liittyvät sanat muokkaa

Verbi muokkaa

komma (epäsäännöllinen)

  1. tulla
  2. (slangia) saada orgasmi

Taivutus muokkaa

Taivutus – komma
Persoonamuodot
muoto aktiivi passiivi
preesens kommer
imperfekti kom
supiini kommit
imperatiivi kom
Nominaalimuodot
  • aktiivin infinitiivi: komma
  • passiivin infinitiivi: –
  • aktiivin part. prees: kommande
  • passiivin part. prees: –
  • part. perf.: yl. kommen, n. kommet, määr./mon. komna

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • komma Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)