kompleksi
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
kompleksi (5)
- kokonaisuus, jossa on erillisiä itsenäisiä osia
- (psykologia) psyykkinen tunteiden ja mielteiden kokonaisuus joka vaikuttaa yksilön ajatuksiin ja käyttäytymiseen
- alemmuuskompleksi
- (kemia) heikoilla, ei-kovalenttisilla sidoksilla toisiinsa liittyneiden molekyylien tai ionien ryhmä
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkompleksi/
- tavutus: komp‧lek‧si
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kompleksi | kompleksit |
genetiivi | kompleksin | kompleksien (kompleksein) |
partitiivi | kompleksia | komplekseja |
akkusatiivi | kompleksi; kompleksin |
kompleksit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kompleksissa | komplekseissa |
elatiivi | kompleksista | komplekseista |
illatiivi | kompleksiin | komplekseihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kompleksilla | komplekseilla |
ablatiivi | kompleksilta | komplekseilta |
allatiivi | kompleksille | komplekseille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kompleksina | komplekseina |
translatiivi | kompleksiksi | komplekseiksi |
abessiivi | kompleksitta | komplekseitta |
instruktiivi | – | kompleksein |
komitatiivi | – | komplekseine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kompleksi- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- adjektiivit: kompleksikas, kompleksinen
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Kroaatti muokkaa
Substantiivi muokkaa
kompleksi
Turkki muokkaa
Substantiivi muokkaa
kompleksi
- (taivutusmuoto) yksikön määräinen muoto sanasta kompleks
Viro muokkaa
Substantiivi muokkaa
kompleksi