Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

konna (10)

  1. Bufonidae-sammakkoheimon jäsen. Ainoa suomalainen konna on rupikonna.
  2. kirjallisuustieteessä päähenkilön vastustaja
  3. (arkikieltä) rikollinen, roisto, rosvo
  4. (arkikieltä) kilpikonna

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkonːɑ/
  • tavutus: kon‧na

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi konna konnat
genetiivi konnan konnien
(konnain)
partitiivi konnaa konnia
akkusatiivi konna;
konnan
konnat
sisäpaikallissijat
inessiivi konnassa konnissa
elatiivi konnasta konnista
illatiivi konnaan konniin
ulkopaikallissijat
adessiivi konnalla konnilla
ablatiivi konnalta konnilta
allatiivi konnalle konnille
muut sijamuodot
essiivi konnana konnina
translatiivi konnaksi konniksi
abessiivi konnatta konnitta
instruktiivi konnin
komitatiivi konnine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo konna-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

arkkikonna, haisukonna, kilpikonna, konnankoukku, konnanmarja, konnansylki, konnantyö, rupikonna, viherkonna

Aiheesta muualla muokkaa

  • konna Kielitoimiston sanakirjassa