Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

koostuma (10)

  1. jostakin koostunut kokonaisuus
    – – Karatshain järveen on muodostunut valtava linssin muotoinen koostuma radioaktiivista suolaa. (mtvuutiset.fi)

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi koostuma koostumat
genetiivi koostuman koostumien
(koostumain)
partitiivi koostumaa koostumia
akkusatiivi koostuma;
koostuman
koostumat
sisäpaikallissijat
inessiivi koostumassa koostumissa
elatiivi koostumasta koostumista
illatiivi koostumaan koostumiin
ulkopaikallissijat
adessiivi koostumalla koostumilla
ablatiivi koostumalta koostumilta
allatiivi koostumalle koostumille
muut sijamuodot
essiivi koostumana koostumina
translatiivi koostumaksi koostumiksi
abessiivi koostumatta koostumitta
instruktiivi koostumin
komitatiivi koostumine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo koostuma-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Verbi muokkaa

koostuma

  1. (taivutusmuoto) agenttipartisiippi verbistä koostua

Viro muokkaa

Verbi muokkaa

koostuma

  1. koostua, muodostua

Liittyvät sanat muokkaa

Lainat muissa kielissä muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • koostuma Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)