Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

korjaaja (10)[1]

  1. henkilö joka korjaa, erityisesti teknisiä laitteita
    Soitin juuri korjaajalle, että jääkaappi ei toimi.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkorjɑːjɑ/
  • tavutus: kor‧jaa‧ja

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi korjaaja korjaajat
genetiivi korjaajan korjaajien
(korjaajain)
partitiivi korjaajaa korjaajia
akkusatiivi korjaaja;
korjaajan
korjaajat
sisäpaikallissijat
inessiivi korjaajassa korjaajissa
elatiivi korjaajasta korjaajista
illatiivi korjaajaan korjaajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi korjaajalla korjaajilla
ablatiivi korjaajalta korjaajilta
allatiivi korjaajalle korjaajille
muut sijamuodot
essiivi korjaajana korjaajina
translatiivi korjaajaksi korjaajiksi
abessiivi korjaajatta korjaajitta
instruktiivi korjaajin
komitatiivi korjaajine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo korjaaja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

johdettu suomen kielen verbistä korjata

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10