koru
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- vartalolla oleva, usein vaatteisiin kiinnitetty, taide-esine, jonka merkitys on esteettinen, sosiaalista tai yhteiskunnallista asemaa ilmaiseva tai uskonnollinen
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkoru/
- tavutus: ko‧ru
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | koru | korut |
genetiivi | korun | korujen |
partitiivi | korua | koruja |
akkusatiivi | koru; korun |
korut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | korussa | koruissa |
elatiivi | korusta | koruista |
illatiivi | koruun | koruihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | korulla | koruilla |
ablatiivi | korulta | koruilta |
allatiivi | korulle | koruille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | koruna | koruina |
translatiivi | koruksi | koruiksi |
abessiivi | korutta | koruitta |
instruktiivi | – | koruin |
komitatiivi | – | koruine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | koru- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
1. vartalolla oleva, usein vaatteisiin kiinnitetty, taide-esine
|
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
hopeakoru, jalokivikoru, kameekoru, kaulakoru, koruesine, koruhelmi, korukannet, korukantinen, korukieli, korukirjain, korukivi, korukuvio, korulause, koruliike, korulipas, koruluri, koruommel, koruompelu, korusana, korusähke, korusähkelomake, korusävel, koruteollisuus, korvakoru, kultakoru, lävistyskoru, metallikoru, platinakoru, pronssikoru, pukukoru, rannekoru, rihkamakoru, riipuskoru, rintakoru, strassikoru, timanttikoru
Aiheesta muualla muokkaa
- koru Kielitoimiston sanakirjassa
Kroaatti muokkaa
Substantiivi muokkaa
koru
- (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivi sanasta kora
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1