Wikipedia
Katso artikkeli Kosto Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

 
Kosto

Substantiivi muokkaa

kosto (1) (monikko kostot)

  1. vastaisku vihamielisyyksiin tai loukkaukseen
    Naurat ehkä nyt, mutta kostoni tulee olemaan suloinen!

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkost̪o/
  • tavutus: kos‧to

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kosto kostot
genetiivi koston kostojen
partitiivi kostoa kostoja
akkusatiivi kosto;
koston
kostot
sisäpaikallissijat
inessiivi kostossa kostoissa
elatiivi kostosta kostoista
illatiivi kostoon kostoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kostolla kostoilla
ablatiivi kostolta kostoilta
allatiivi kostolle kostoille
muut sijamuodot
essiivi kostona kostoina
translatiivi kostoksi kostoiksi
abessiivi kostotta kostoitta
instruktiivi kostoin
komitatiivi kostoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kosto-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

kostoisku, kostomurha, kostonhalu, kostonhimo, kostopolitiikka, kostotoimi, verikosto

Aiheesta muualla muokkaa

  • kosto Kielitoimiston sanakirjassa