Suomi muokkaa

 
Kuljettaja

Substantiivi muokkaa

kuljettaja (10)

  1. henkilö, joka kuljettaa eli ajaa jotakin kulkuneuvoa tilapäisesti tai ammatikseen
    Nosturin kuljettajalla on korkea virka, johon korkeanpaikankammo ei sovi.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkuljet̪ˌt̪ɑjɑ/
  • tavutus: kul‧jet‧ta‧ja

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuljettaja kuljettajat
genetiivi kuljettajan kuljettajien
(kuljettajain)
partitiivi kuljettajaa kuljettajia
akkusatiivi kuljettaja;
kuljettajan
kuljettajat
sisäpaikallissijat
inessiivi kuljettajassa kuljettajissa
elatiivi kuljettajasta kuljettajista
illatiivi kuljettajaan kuljettajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuljettajalla kuljettajilla
ablatiivi kuljettajalta kuljettajilta
allatiivi kuljettajalle kuljettajille
muut sijamuodot
essiivi kuljettajana kuljettajina
translatiivi kuljettajaksi kuljettajiksi
abessiivi kuljettajatta kuljettajitta
instruktiivi kuljettajin
komitatiivi kuljettajine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kuljettaja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

autonkuljettaja, junankuljettaja, jäteautonkuljettaja, kuljettajankoppi, kuljettajarahastus, kuljettajatutkinto, metrojunankuljettaja, nosturinkuljettaja, raitiovaununkuljettaja, salakuljettaja, taksinkuljettaja

Aiheesta muualla muokkaa