Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kulkue (48)

  1. järjestäytynyt joukko yl. jonossa kulkevia ihmisiä tai kulkuvälineitä
    Juhlapäivän kunniaksi järjestettiin suuri kulkue.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkulkueˣ/
  • tavutus: kul‧ku‧e

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kulkue kulkueet
genetiivi kulkueen kulkueiden
kulkueitten
partitiivi kulkuetta kulkueita
akkusatiivi kulkue;
kulkueen
kulkueet
sisäpaikallissijat
inessiivi kulkueessa kulkueissa
elatiivi kulkueesta kulkueista
illatiivi kulkueeseen kulkueisiin
kulkueihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kulkueella kulkueilla
ablatiivi kulkueelta kulkueilta
allatiivi kulkueelle kulkueille
muut sijamuodot
essiivi kulkueena kulkueina
translatiivi kulkueeksi kulkueiksi
abessiivi kulkueetta kulkueitta
instruktiivi kulkuein
komitatiivi kulkueine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kulkuee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kulkuet-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

autokulkue, hautajaiskulkue, helkakulkue, hääkulkue, juhlakulkue, karnevaalikulkue, lippukulkue, mielenosoituskulkue, soihtukulkue, vappukulkue

Aiheesta muualla muokkaa

  • kulkue Kielitoimiston sanakirjassa