kulua

Suomi

Substantiivi

kulua

1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta kulu

Verbi

kulua (52) (taivutus[luo])

1. vähitellen huonontuen tai muuten osoittaa käytön merkkejä

   Maali kului parissa kymmenessä vuodessa pois.

2. vähetä käytön takia

   Rahaa kului paljon.

3. (ajasta) edetä, mennä eteenpäin

   Aika kuluu nopeasti.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkuluɑˣ/
• tavutus: ku‧lu‧a

Käännökset

1. vähitellen huonontuen t. muuten osoittaa käytön merkkejä

ranska: passer

viro: kuluma

2. vähetä käytön takia

englanti: be spent

ranska: être consommé

3. (ajasta) edetä

ranska: passer

ruotsi: lida

Liittyvät sanat

• vieriä

Johdokset

• substantiivit: kuluma
• verbit: kausatiivinen kuluttaa

Yhdyssanat

kulumapinta, kulumispinta, kulumissairaus, kulumisura, kulumisvika

Aiheesta muualla

• kulua Kielitoimiston sanakirjassa