Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kummitustalo

  1. talo, jossa ilmestyy kummituksia ja kummittelee

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkumːitusˌtɑlo/
  • tavutus: kum‧mi‧tus‧ta‧lo

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kummitustalo kummitustalot
genetiivi kummitustalon kummitustalojen
partitiivi kummitustaloa kummitustaloja
akkusatiivi kummitustalo;
kummitustalon
kummitustalot
sisäpaikallissijat
inessiivi kummitustalossa kummitustaloissa
elatiivi kummitustalosta kummitustaloista
illatiivi kummitustaloon kummitustaloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kummitustalolla kummitustaloilla
ablatiivi kummitustalolta kummitustaloilta
allatiivi kummitustalolle kummitustaloille
muut sijamuodot
essiivi kummitustalona kummitustaloina
translatiivi kummitustaloksi kummitustaloiksi
abessiivi kummitustalotta kummitustaloitta
instruktiivi kummitustaloin
komitatiivi kummitustaloine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kummitustalo-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa