Katso myös: Kumpu

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kumpu (1-H)

  1. vähäinen mäki tai maankohouma

Ääntäminen muokkaa

  • tavutus: kum‧pu

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kumpu kummut
genetiivi kummun kumpujen
partitiivi kumpua kumpuja
akkusatiivi kumpu;
kummun
kummut
sisäpaikallissijat
inessiivi kummussa kummuissa
elatiivi kummusta kummuista
illatiivi kumpuun kumpuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kummulla kummuilla
ablatiivi kummulta kummuilta
allatiivi kummulle kummuille
muut sijamuodot
essiivi kumpuna kumpuina
translatiivi kummuksi kummuiksi
abessiivi kummutta kummuitta
instruktiivi kummuin
komitatiivi kumpuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kummu-
vahva vartalo kumpu-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

hautakumpu, kumpupilvi, kumpusuo

Aiheesta muualla muokkaa

  • kumpu Kielitoimiston sanakirjassa