Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kuormitus (39)

  1. tuotantolaitoksen, koneen, liikenneväylän, siirtoverkon, jne. käytön suuruus
  2. yksilöihin kohdistuva fyysinen tai henkinen rasitus.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkuo̯rmit̪us/
  • tavutus: kuor‧mi‧tus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuormitus kuormitukset
genetiivi kuormituksen kuormitusten
kuormituksien
partitiivi kuormitusta kuormituksia
akkusatiivi kuormitus;
kuormituksen
kuormitukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kuormituksessa kuormituksissa
elatiivi kuormituksesta kuormituksista
illatiivi kuormitukseen kuormituksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuormituksella kuormituksilla
ablatiivi kuormitukselta kuormituksilta
allatiivi kuormitukselle kuormituksille
muut sijamuodot
essiivi kuormituksena kuormituksina
translatiivi kuormitukseksi kuormituksiksi
abessiivi kuormituksetta kuormituksitta
instruktiivi kuormituksin
komitatiivi kuormituksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kuormitukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kuormitus-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

akselikuormitus, hajakuormitus, huippukuormitus, jätekuormitus, jätevesikuormitus, koekuormitus, kuormitushuippu, kuormituskoe, liikakuormitus, murtokuormitus, ravinnekuormitus, saastekuormitus, ylikuormitus

Aiheesta muualla muokkaa