kuppila
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
kuppila (12)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkupːilɑ/
- tavutus: kup‧pi‧la
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kuppila | kuppilat |
genetiivi | kuppilan | kuppiloiden kuppiloitten (kuppilain) |
partitiivi | kuppilaa | kuppiloita |
akkusatiivi | kuppila; kuppilan |
kuppilat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kuppilassa | kuppiloissa |
elatiivi | kuppilasta | kuppiloista |
illatiivi | kuppilaan | kuppiloihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kuppilalla | kuppiloilla |
ablatiivi | kuppilalta | kuppiloilta |
allatiivi | kuppilalle | kuppiloille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kuppilana | kuppiloina |
translatiivi | kuppilaksi | kuppiloiksi |
abessiivi | kuppilatta | kuppiloitta |
instruktiivi | – | kuppiloin |
komitatiivi | – | kuppiloine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kuppila- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Aiheesta muualla muokkaa
- kuppila Kielitoimiston sanakirjassa