kuuloke
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- korvalle asetettava laite, joka muuttaa äänitaajuiset sähkövärähtelyt ääneksi; yleensä parillinen molemmille korville, jolloin sanasta käytetään monikkoa
- puhelimen luuri
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkuːlokeˣ/
- tavutus: kuu‧lo‧ke
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuuloke | kuulokkeet |
| genetiivi | kuulokkeen | kuulokkeiden kuulokkeitten |
| partitiivi | kuuloketta | kuulokkeita |
| akkusatiivi | kuuloke; kuulokkeen |
kuulokkeet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuulokkeessa | kuulokkeissa |
| elatiivi | kuulokkeesta | kuulokkeista |
| illatiivi | kuulokkeeseen | kuulokkeisiin kuulokkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuulokkeella | kuulokkeilla |
| ablatiivi | kuulokkeelta | kuulokkeilta |
| allatiivi | kuulokkeelle | kuulokkeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuulokkeena | kuulokkeina |
| translatiivi | kuulokkeeksi | kuulokkeiksi |
| abessiivi | kuulokkeetta | kuulokkeitta |
| instruktiivi | – | kuulokkein |
| komitatiivi | – | kuulokkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kuulokkee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kuuloket- | |
Käännökset muokkaa
1. korvalle asetettava laite
|
Lainaukset muokkaa
1928. ”Ura”. Ääniö, kuulokkeet ja sähkiö radionimityksiin[1]
Eikö ääniö-sana voisi korvata epäsuomalaista kovapuhujaa ja kuulokkeet kuulotorvia, jolloin puhelimessakin olisi kuuloke, sillä torvimaisuus ei enää ole niissä oleellista? Molemmat uudet olisivat sitäpaitsi lyhyempiä kuin entiset. — — Esim.: »Eräs sähkiö Englannista kuului eilen kuulokkeilla hyvin ja ääniölläkin kohtalaisesti.
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
kuulokekuuntelu, kuulokeliitäntä, nappikuuloke, pienoiskuuloke, stereokuulokkeet
Aiheesta muualla muokkaa
- kuuloke Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ ”Ura”. Ääniö, kuulokkeet ja sähkiö radionimityksiin Helsingin Sanomat, 5.2.1928, nro 35, s. 18