Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

läänitys (39)

  1. läänittäminen; (läänityslaitoksessa) jollekin luovutettu maa-alue

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈlæːnit̪ys/
  • tavutus: lää‧ni‧tys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi läänitys läänitykset
genetiivi läänityksen läänitysten
läänityksien
partitiivi läänitystä läänityksiä
akkusatiivi läänitys;
läänityksen
läänitykset
sisäpaikallissijat
inessiivi läänityksessä läänityksissä
elatiivi läänityksestä läänityksistä
illatiivi läänitykseen läänityksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi läänityksellä läänityksillä
ablatiivi läänitykseltä läänityksiltä
allatiivi läänitykselle läänityksille
muut sijamuodot
essiivi läänityksenä läänityksinä
translatiivi läänitykseksi läänityksiksi
abessiivi läänityksettä läänityksittä
instruktiivi läänityksin
komitatiivi läänityksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo läänitykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
läänitys-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä läänittää (läänit- + -ys)

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

läänityslaitos, läänitysmies

Aiheesta muualla muokkaa