Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

läjä (10)

  1. epäjärjestyksessä oleva joukko tavaroita
  2. ylöskaivetusta maa-aineesta muodostunut kasa

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈlæjæ/, [ˈlæjæ]
  • tavutus: lä‧jä

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi läjä läjät
genetiivi läjän läjien
(läjäin)
partitiivi läjää läjiä
akkusatiivi läjä;
läjän
läjät
sisäpaikallissijat
inessiivi läjässä läjissä
elatiivi läjästä läjistä
illatiivi läjään läjiin
ulkopaikallissijat
adessiivi läjällä läjillä
ablatiivi läjältä läjiltä
allatiivi läjälle läjille
muut sijamuodot
essiivi läjänä läjinä
translatiivi läjäksi läjiksi
abessiivi läjättä läjittä
instruktiivi läjin
komitatiivi läjine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo läjä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
  1. kasa
Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • läjä Kielitoimiston sanakirjassa