Katso myös: lantti

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

läntti (5-C)

  1. (arkikieltä) tahra, roiske
  2. (arkikieltä) vähäinen alue maata

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈlænt̪ːi/, [ˈlæn̪t̪̪ːi]
  • tavutus: länt‧ti

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi läntti läntit
genetiivi läntin länttien
(länttein)
partitiivi länttiä länttejä
akkusatiivi läntti;
läntin
läntit
sisäpaikallissijat
inessiivi läntissä länteissä
elatiivi läntistä länteistä
illatiivi länttiin läntteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi läntillä länteillä
ablatiivi läntiltä länteiltä
allatiivi läntille länteille
muut sijamuodot
essiivi länttinä läntteinä
translatiivi läntiksi länteiksi
abessiivi läntittä länteittä
instruktiivi läntein
komitatiivi läntteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo länti-
vahva vartalo läntti-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • läntti Kielitoimiston sanakirjassa