lainsäädäntövalta

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

lainsäädäntövalta (9) (ei monikkoa)

  1. (politiikka, oikeustiede) oikeus säätää, muuttaa ja kumota lakeja
    Suomessa lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta.

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lainsäädäntövalta
genetiivi lainsäädäntövallan
partitiivi lainsäädäntövaltaa
akkusatiivi lainsäädäntövalta;
lainsäädäntövallan
sisäpaikallissijat
inessiivi lainsäädäntövallassa
elatiivi lainsäädäntövallasta
illatiivi lainsäädäntövaltaan
ulkopaikallissijat
adessiivi lainsäädäntövallalla
ablatiivi lainsäädäntövallalta
allatiivi lainsäädäntövallalle
muut sijamuodot
essiivi lainsäädäntövaltana
translatiivi lainsäädäntövallaksi
abessiivi lainsäädäntövallatta
instruktiivi
komitatiivi lainsäädäntövaltoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo lainsäädäntövalla-
vahva vartalo lainsäädäntövalta-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

yhdyssana sanoista lainsäädäntö ja valta

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Vieruskäsitteet muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa