Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

lapio (3)

 
[1] Lapioita
  1. kaivamiseen tai luomiseen käytetty puu-, metalli- tai muovivartinen kaivu- tai luontityökalu, jossa on metallinen, joskus puinen tai muovinen, käyttöä varten muotoiltu lapa
    Suomalaisen lapion varren päässä on yleensä ponsi.
  2. (eläintiede) hirven sarvityyppi

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈlɑ.pi.o/
  • tavutus: la‧pi‧o

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lapio lapiot
genetiivi lapion lapioiden
lapioitten
partitiivi lapiota lapioita
akkusatiivi lapio;
lapion
lapiot
sisäpaikallissijat
inessiivi lapiossa lapioissa
elatiivi lapiosta lapioista
illatiivi lapioon lapioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi lapiolla lapioilla
ablatiivi lapiolta lapioilta
allatiivi lapiolle lapioille
muut sijamuodot
essiivi lapiona lapioina
translatiivi lapioksi lapioiksi
abessiivi lapiotta lapioitta
instruktiivi lapioin
komitatiivi lapioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo lapio-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Lapio lienee lapa-sanan johdannainen.[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

autolapio, hiekkalapio, istutuslapio, jyvälapio, kakkulapio, kenttälapio, kuuppalapio, lapiokalastaja, lapionpisto, lapionvarsi, lapiorullaäes, lapiosarvinen, leipälapio, leivoslapio, lumilapio, ojalapio, puutarhalapio, Rautalapio, rikkalapio, salaojalapio

Aiheesta muualla muokkaa

  • lapio Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 335. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.