lato
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- rakennus, jossa säilytetään eläinten rehuksi tarkoitettuja heiniä
- Latoja on maaseudulla, peltojen läheisyydessä.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈlɑt̪o/
- tavutus: la‧to
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | lato | ladot |
genetiivi | ladon | latojen |
partitiivi | latoa | latoja |
akkusatiivi | lato; ladon |
ladot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | ladossa | ladoissa |
elatiivi | ladosta | ladoista |
illatiivi | latoon | latoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | ladolla | ladoilla |
ablatiivi | ladolta | ladoilta |
allatiivi | ladolle | ladoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | latona | latoina |
translatiivi | ladoksi | ladoiksi |
abessiivi | ladotta | ladoitta |
instruktiivi | – | ladoin |
komitatiivi | – | latoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | lado- | |
vahva vartalo | lato- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia muokkaa
vanha germaaninen laina[1]
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
heinälato, latomeri, latotanssit, riihilato
Aiheesta muualla muokkaa
- lato Kielitoimiston sanakirjassa
Italia muokkaa
Substantiivi muokkaa
lato m. (monikko lati)
Puola muokkaa
Substantiivi muokkaa
lato n.
Viitteet muokkaa
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.