Katso myös: Latva

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

latva (9)[1]

  1. kasvin, tavallisimmin puun ylin osa
  2. pitkänomaisen esineen tai muodostuman uloin tai äärimmäinen osa
  3. joen tai vesistön alkupää

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈlɑt̪ʋɑ/
  • tavutus: lat‧va

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi latva latvat
genetiivi latvan latvojen
(latvain)
partitiivi latvaa latvoja
akkusatiivi latva;
latvan
latvat
sisäpaikallissijat
inessiivi latvassa latvoissa
elatiivi latvasta latvoista
illatiivi latvaan latvoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi latvalla latvoilla
ablatiivi latvalta latvoilta
allatiivi latvalle latvoille
muut sijamuodot
essiivi latvana latvoina
translatiivi latvaksi latvoiksi
abessiivi latvatta latvoitta
instruktiivi latvoin
komitatiivi latvoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo latva-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

latva-artisokka, latvakasvain, latvalaho, latvamitta, latvamätä, latvaoksa, latvapermanentti, latvavesi, puunlatva, sädelatva, tulilatva, tähtilatva

Aiheesta muualla muokkaa

  • latva Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9