Wikipedia
Katso artikkeli Lauma Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

 
Lauma

Substantiivi muokkaa

lauma (9)

  1. eläinten, erityisesti maanisäkkäiden joukko
  2. (halventava) ihmisjoukko
  3. seurakunta, papin johtamat uskovaiset

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈlɑu̯mɑ/
  • tavutus: lau‧ma

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lauma laumat
genetiivi lauman laumojen
(laumain)
partitiivi laumaa laumoja
akkusatiivi lauma;
lauman
laumat
sisäpaikallissijat
inessiivi laumassa laumoissa
elatiivi laumasta laumoista
illatiivi laumaan laumoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi laumalla laumoilla
ablatiivi laumalta laumoilta
allatiivi laumalle laumoille
muut sijamuodot
essiivi laumana laumoina
translatiivi laumaksi laumoiksi
abessiivi laumatta laumoitta
instruktiivi laumoin
komitatiivi laumoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo lauma-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

kanalauma, karjalauma, koiralauma, lammaslauma, lapsilauma, laumaeläin, laumahenki, laumaihminen, laumaimmuniteetti, laumaliike, laumaolento, laumasielu, laumasuoja, laumavaisto, porolauma, puhvelilauma, sikalauma, sikolauma, sopulilauma, susilauma, turistilauma, vuohilauma

Aiheesta muualla muokkaa

  • lauma Kielitoimiston sanakirjassa
  • lauma Tieteen termipankissa

Viitteet muokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 359. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.