lauma
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
lauma (9)
- eläinten, erityisesti maanisäkkäiden joukko
- (halventava) ihmisjoukko
- seurakunta, papin johtamat uskovaiset
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈlɑu̯mɑ/
- tavutus: lau‧ma
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | lauma | laumat |
genetiivi | lauman | laumojen (laumain) |
partitiivi | laumaa | laumoja |
akkusatiivi | lauma; lauman |
laumat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | laumassa | laumoissa |
elatiivi | laumasta | laumoista |
illatiivi | laumaan | laumoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | laumalla | laumoilla |
ablatiivi | laumalta | laumoilta |
allatiivi | laumalle | laumoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | laumana | laumoina |
translatiivi | laumaksi | laumoiksi |
abessiivi | laumatta | laumoitta |
instruktiivi | – | laumoin |
komitatiivi | – | laumoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | lauma- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia muokkaa
vanha germaaninen laina[1]
Käännökset muokkaa
1. lauma
|
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
kanalauma, karjalauma, koiralauma, lammaslauma, lapsilauma, laumaeläin, laumahenki, laumaihminen, laumaimmuniteetti, laumaliike, laumaolento, laumasielu, laumasuoja, laumavaisto, porolauma, puhvelilauma, sikalauma, sikolauma, sopulilauma, susilauma, turistilauma, vuohilauma
Aiheesta muualla muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 359. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.