Katso myös: lié

Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

lie

  1. (taivutusmuoto, ylätyyliä, murteellinen) potentiaalin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä olla
    Kuka lie kulkuri.
  2. (taivutusmuoto, ylätyyliä, murteellinen) potentiaalin preesensin konnegaatiomuoto verbistä olla
    Niin ei asian laita kuitenkaan lie.

Liittyvät sanat muokkaa

Rinnakkaismuodot muokkaa
  • (yksikön 3. persoona, yleiskieltä) lienee
  • (konnegaatiomuoto, yleiskieltä) liene
Anagrammit muokkaa

eli, lei

Aiheesta muualla muokkaa

  • lie Kielitoimiston sanakirjassa

Englanti muokkaa

Substantiivi muokkaa

lie (monikko lies)

  1. valhe, vale
    sea of lies
  2. (kuvaannollisesti) mikä tahansa, joka johtaa harhaan tai aiheuttaa pettymyksen

Ääntäminen muokkaa

Etymologia muokkaa

  • samaa tarkoittavasta muinaisenglannin sanasta lyġe < germaanisen kantakielen sanasta *lugiz < indoeurooppalaisen kantakielen verbistä *leugh- (’valehdella’, ’vannoa’, ’valittaa’) tai *lewgʰ-

Liittyvät sanat muokkaa

Substantiivi muokkaa

lie (monikko lies)

  1. (urheilu) golfissa palloa lyötäessä ympärillä olevat olosuhteet ja maasto
  2. (lääketiede) sikiön asento kohdussa

Ääntäminen muokkaa

Etymologia muokkaa

  • keskienglannin verbistä lien tai liggen (’sijaita’, ’olla paikoillaan’) < muinaisenglannin sanasta licgan < germaanisen kantakielen sanasta *ligjaną < indoeurooppalaisen kantakielen sanasta *legʰ-

Verbi muokkaa

Taivutus
ind. prees. y. 3. p. lies
part. prees. lying
imp. & part. perf. lied

lie

  1. valehdella
  2. (kuvaannollisesti) antaa virheellinen tai harhaanjohtava vaikutelma

Ääntäminen muokkaa

Etymologia muokkaa

  • samaa tarkoittavasta keskienglannin sanasta lien < muinaisenglannin sanasta lēogan < germaanisen kantakielen sanasta *leuganą < indoeurooppalaisen kantakielen sanasta *lewgʰ- ‎(’valehdella’, ’vannoa’, ’nurista’)

Liittyvät sanat muokkaa

Idiomit muokkaa

Verbi muokkaa

Taivutus
ind. prees. y. 3. p. lies
part. prees. lying
imp. lay
part. perf. lain

lie

  1. maata
  2. sijaita (varsinkin vaakasuorasti jonkin päällä)
  3. pysyä pitkän tai lyhyen aikaa paikoillaan samassa tilassa tai asemassa
  4. olla, olla olemassa
  5. (vanhahtava) olla majoittuneena; nukkua
  6. olla hiljaa tai paikoillaan nukkuvan tavoin
  7. (oikeustiede) olla voimassa

Ääntäminen muokkaa

Etymologia muokkaa

  • samaa tarkoittavasta keskienglannin sanasta lien tai liggen < muinaisenglannin sanasta licgan < germaanisen kantakielen sanasta *ligjaną < indoeurooppalaisen kantakielen sanasta *legʰ-

Huomautukset muokkaa

  • Tässä merkityksessä verbiä käytetään puhekielessä usein rinnakkaisesti verbin lay kanssa, mikä saattaa johtaa kielellisesti virheellisiin rakenteisiin, kun verbin imperfekti ja partisiipin perfekti saavat muodon lay tai lain sijasta kumpikin muodon laid. Arkipuheessa tällaista käyttöä esiintyy tämän tästä, mutta kirjallisessa esityksessä tai huolitellussa puheessa se on hyvin harvinaista.

Liittyvät sanat muokkaa

Espanja muokkaa

Verbi muokkaa

lie

  1. (taivutusmuoto) subjunktiivin yksikön 1. persoonan preesens verbistä liar
  2. (taivutusmuoto) subjunktiivin yksikön 3. persoonan preesens verbistä liar

Muinaisranska muokkaa

Substantiivi muokkaa

li f.

  1. juoman sakka

Etymologia muokkaa

  • samaa tarkoittavasta keskiaikaisen latinan sanasta lias < gallian sanasta *ligyā tai *legyā (’muta’, ’lieju’)

Ranska muokkaa

Substantiivi muokkaa

lie f. (monikko lies[luo])

  1. (myös kuvaannollisesti) sakka

Aiheesta muualla muokkaa

  • lie Trésor de la langue française informatisé -sanakirjassa (ranskaksi)

Verbi muokkaa

lie

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 1. persoonan preesens verbistä lier
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 3. persoonan preesens verbistä lier
  3. (taivutusmuoto) subjunktiivin yksikön 1. persoonan preesens verbistä lier
  4. (taivutusmuoto) subjunktiivin yksikön 3. persoonan preesens verbistä lier
  5. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä lier

Aiheesta muualla muokkaa

  • Le Trésor de la langue française informatisé: ”lie”

Ruotsi muokkaa

Substantiivi muokkaa

lie yl. (2) (yks. määr. lien[luo], mon. epämäär. liar[luo], mon. määr. liarna[luo])

  1. viikate

Ääntäminen muokkaa

Etymologia muokkaa

  • muinaisruotsin sanasta lie tai le < muinaisskandinaavin sanasta < germaanisen kantakielen sanasta *lewą < indoeurooppalaisen kantakielen verbistä *leu- (’leikata’)

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • Svenska Akademiens Ordlista över svenska språket (13. painos, Internet-versio): ”lie”
  • lie Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)