Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

louhinta (9-J)[1]

  1. (kaivannaiset) kiinteän maa-aineksen irrottaminen kappaleina maaperästä, erityisesti kiven irrottaminen kalliosta
  2. (metallintyöstö) metallin leikaaminen taltalla

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈlou̯hint̪ɑ/
  • tavutus: lou‧hin‧ta

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi louhinta louhinnat
genetiivi louhinnan louhintojen
(louhintain)
partitiivi louhintaa louhintoja
akkusatiivi louhinta;
louhinnan
louhinnat
sisäpaikallissijat
inessiivi louhinnassa louhinnoissa
elatiivi louhinnasta louhinnoista
illatiivi louhintaan louhintoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi louhinnalla louhinnoilla
ablatiivi louhinnalta louhinnoilta
allatiivi louhinnalle louhinnoille
muut sijamuodot
essiivi louhintana louhintoina
translatiivi louhinnaksi louhinnoiksi
abessiivi louhinnatta louhinnoitta
instruktiivi louhinnoin
komitatiivi louhintoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo louhinna-
vahva vartalo louhinta-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

kivenlouhinta, malminlouhinta

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9-J