Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

loukata (73-A) (taivutus[luo])

  1. ~ (akk.) satuttaa itsensä (fyysisesti)
    Pekka loukkasi lenkkeillessään polvensa.
  2. ~ (part.) satuttaa jotakuta toista (henkisesti)
    Eevan sanat loukkasivat minua verisesti.
    Egyptin presidentti Abdel-Fattah al-Sisi sanoi keskiviikkona, että ilmaisunvapaudelle pitää tulla loppu, jos se loukkaa 1,5 miljardia ihmistä. (ts.fi)
  3. ~ (part.) herjata
  4. ~ (part.) loukata jonkun oikeuksia johonkin
    Venäläinen kone loukkasi Suomen ilmatilaa.
    Mainoskatkot voivat loukata elokuvan eheyttä ja sitä kautta tekijän moraalisia oikeuksia.
  5. kulkea maiden rajan yli ilman lupaa

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈlou̯kɑt̪ɑˣ/
  • tavutus: lou‧ka‧ta

Etymologia muokkaa

Samasta ääntä jäljittelevästä vartalosta, josta on johdettu myös loukku. Konkreettisessa merkityksessä sana on esiintynyt kirjakielessä Agricolasta alkaen. ’Mielipahan aiheuttamisen’ merkityksessä se on esiintynyt 1700-luvulta lähtien. Läheisiä sanoja lähisukukielissä: inkeroisen loukata, karjalan loukahtoa ja loukahuttaa.[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

loukkaaminen, loukkaantua, loukkaus

Aiheesta muualla muokkaa

  • loukata Kielitoimiston sanakirjassa

Inkeroinen muokkaa

Verbi muokkaa

loukata

  1. vahingoittaa puristamalla tai litistämällä[1]

Viitteet muokkaa

  1. 1,0 1,1 Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004.