luhta
Katso myös: Luhta |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (maatalous) luhtaniitty, avoluhta; rantaniitty, jolle joki tai järvi joskus tulvii
- tulvavaikutteinen suo, joka sijaitsee vesistön läheisyydessä
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈluht̪ɑ/
- tavutus: luh‧ta
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | luhta | luhdat |
genetiivi | luhdan | luhtien (luhtain) |
partitiivi | luhtaa | luhtia |
akkusatiivi | luhta; luhdan |
luhdat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | luhdassa | luhdissa |
elatiivi | luhdasta | luhdista |
illatiivi | luhtaan | luhtiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | luhdalla | luhdilla |
ablatiivi | luhdalta | luhdilta |
allatiivi | luhdalle | luhdille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | luhtana | luhtina |
translatiivi | luhdaksi | luhdiksi |
abessiivi | luhdatta | luhditta |
instruktiivi | – | luhdin |
komitatiivi | – | luhtine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | luhda- | |
vahva vartalo | luhta- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia muokkaa
balttilainen laina[2]
Käännökset muokkaa
2. tulvavaikutteinen suo, joka sijaitsee vesistön läheisyydessä
|
Liittyvät sanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
luhtahuitti, luhtakaali, luhtakana, luhtakerttunen, luhtakärpänen, luhtaniitty, luhtarentukka, luhtasirkka
Aiheesta muualla muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10-F
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 353. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.