Suomi muokkaa

Postpositio muokkaa

luona

  1. jonkin välittömässä läheisyydessä
    Odotan tämän kiven luona.
  2. jonkun kotona; tykönä
    Kävimme eilen tätini luona.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈluo̯nɑ/
  • tavutus: luo‧na

Taivutus muokkaa

Nykykielessä: luo ~ luokse : luona : luota (=latiivi ~ translatiivi : lokatiivi : separatiivi)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • luona Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi muokkaa

luona

  1. # (taivutusmuoto) yksikön lokatiivi sanasta luo