Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

luonti (5-J)

  1. luominen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈluo̯nt̪i/
  • tavutus: luon‧ti

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi luonti luonnit
genetiivi luonnin luontien
(luontein)
partitiivi luontia luonteja
akkusatiivi luonti;
luonnin
luonnit
sisäpaikallissijat
inessiivi luonnissa luonneissa
elatiivi luonnista luonneista
illatiivi luontiin luonteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi luonnilla luonneilla
ablatiivi luonnilta luonneilta
allatiivi luonnille luonneille
muut sijamuodot
essiivi luontina luonteina
translatiivi luonniksi luonneiksi
abessiivi luonnitta luonneitta
instruktiivi luonnein
komitatiivi luonteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo luonni-
vahva vartalo luonti-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • luonti Kielitoimiston sanakirjassa