Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

luottaa (53-C) (taivutus[luo])

  1. ~ (ill.) uskoa että joku tai jokin ei petä tai huijaa
    Minä luotan sinuun.
    En luota suhun!
    Luotan omaan kokemukseeni enkä muiden mielipiteisiin.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈluo̯t̪ːɑːˣ/
  • tavutus: luot‧taa

Etymologia muokkaa

Sanaa lienee joko luoda-sanan tai luo-vartalon johdos.[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • luottaa Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi muokkaa

luottaa

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta luotta

Viitteet muokkaa

  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X.