luovuttaja
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
luovuttaja (10) (monikko luovuttajat)
- henkilö, joka antaa periksi helposti tai usein
- luovuttanut tai luovuttava henkilö
- Šakissa luovuttaja voi kaataa oman kuninkaansa tunnustamansa häviön merkiksi.
- A- ja O-veriryhmien luovuttajia kaivataan.
- (lääketiede) verensiirrossa, elintensiirrossa tms. elimensä lääketieteelliseen käyttöön antanut henkilö.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈluo̯ʋut̪ˌt̪ɑjɑ/
- tavutus: luo‧vut‧ta‧ja
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | luovuttaja | luovuttajat |
| genetiivi | luovuttajan | luovuttajien (luovuttajain) |
| partitiivi | luovuttajaa | luovuttajia |
| akkusatiivi | luovuttaja; luovuttajan |
luovuttajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | luovuttajassa | luovuttajissa |
| elatiivi | luovuttajasta | luovuttajista |
| illatiivi | luovuttajaan | luovuttajiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | luovuttajalla | luovuttajilla |
| ablatiivi | luovuttajalta | luovuttajilta |
| allatiivi | luovuttajalle | luovuttajille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | luovuttajana | luovuttajina |
| translatiivi | luovuttajaksi | luovuttajiksi |
| abessiivi | luovuttajatta | luovuttajitta |
| instruktiivi | – | luovuttajin |
| komitatiivi | – | luovuttajine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | luovuttaja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Idiomit muokkaa
- voittajat eivät luovuta ja luovuttajat eivät voita
Aiheesta muualla muokkaa
- luovuttaja Kielitoimiston sanakirjassa
- luovuttaja Tieteen termipankissa