Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

luulla

  1. (taivutusmuoto) yksikön adessiivimuoto sanasta luu

Verbi muokkaa

luulla (67) (taivutus[luo])

  1. kuvitella jotakin, joka ei välttämättä pidä paikkaansa, uskoa tietävänsä
    Sinä vain luulet että hän inhoaa sinua.
    Miehillä on taipumuksena luulla itsestään liikoja.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈluːlːɑˣ/
  • tavutus: luul‧la

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • luulla Kielitoimiston sanakirjassa