Katso myös: monja
Wikipedia
Katso artikkeli Mönjä Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

mönjä (10)

  1. (kemia) kirkkaanpunaisena väriaineena käytetty lyijyoksidi, lyijyorthoplumbaatti Pb3O4
  2. (arkikieltä) epämääräinen tahmea aine

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈmønjæ/
  • tavutus: mön‧jä

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi mönjä mönjät
genetiivi mönjän mönjien
(mönjäin)
partitiivi mönjää mönjiä
akkusatiivi mönjä;
mönjän
mönjät
sisäpaikallissijat
inessiivi mönjässä mönjissä
elatiivi mönjästä mönjistä
illatiivi mönjään mönjiin
ulkopaikallissijat
adessiivi mönjällä mönjillä
ablatiivi mönjältä mönjiltä
allatiivi mönjälle mönjille
muut sijamuodot
essiivi mönjänä mönjinä
translatiivi mönjäksi mönjiksi
abessiivi mönjättä mönjittä
instruktiivi mönjin
komitatiivi mönjine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo mönjä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • mönjä Kielitoimiston sanakirjassa