Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

magnetofoni (5)

  1. äänen tallentamiseen ja toistoon magneettinauhaa käyttävä laite, ääninauhuri

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi magnetofoni magnetofonit
genetiivi magnetofonin magnetofonien
(magnetofonein)
partitiivi magnetofonia magnetofoneja
akkusatiivi magnetofoni;
magnetofonin
magnetofonit
sisäpaikallissijat
inessiivi magnetofonissa magnetofoneissa
elatiivi magnetofonista magnetofoneista
illatiivi magnetofoniin magnetofoneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi magnetofonilla magnetofoneilla
ablatiivi magnetofonilta magnetofoneilta
allatiivi magnetofonille magnetofoneille
muut sijamuodot
essiivi magnetofonina magnetofoneina
translatiivi magnetofoniksi magnetofoneiksi
abessiivi magnetofonitta magnetofoneitta
instruktiivi magnetofonein
komitatiivi magnetofoneine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo magnetofoni-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

saksan sanasta Magnetophon (tavaramerkki, 1935), yhdyssana sanoista Magneto- ja -phonmagneto- + -foni’; vastaavaa englannin sanaa magnetophone on käytetty aiemmin toisessa merkityksessä[1]

Liittyvät sanat muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kalevi Koukkunen: Atomi ja missi — Vierassanojen etymologinen sanakirja. Porvoo: WSOY, 1990. ISBN 951-0-16131-4.