Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

maltti (5)

  1. itsehillintä, harkinta, rauhallisuus
    Se on aika vaikeata, joten malttia sen kanssa.
    Ruuhkaan juuttuminen sai hänet menettämään malttinsa.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈmɑlt̪ːi/
  • tavutus: malt‧ti

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi maltti maltit
genetiivi maltin malttien
(malttein)
partitiivi malttia maltteja
akkusatiivi maltti;
maltin
maltit
sisäpaikallissijat
inessiivi maltissa malteissa
elatiivi maltista malteista
illatiivi malttiin maltteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi maltilla malteilla
ablatiivi maltilta malteilta
allatiivi maltille malteille
muut sijamuodot
essiivi malttina maltteina
translatiivi maltiksi malteiksi
abessiivi maltitta malteitta
instruktiivi maltein
komitatiivi maltteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo malti-
vahva vartalo maltti-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

mielenmaltti, palkkamaltti

Idiomit muokkaa

  • maltti on valttia – elämässä kannattaa hillitä itsensä ja pysyä rauhallisena
  • menettää malttinsa – hermostua, raivostua

Aiheesta muualla muokkaa

  • maltti Kielitoimiston sanakirjassa