Katso myös: Marras
Wikipedia
Katso artikkeli Marras Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

marras (41)

  1. (vanhahtava, raamatullinen) kuollut tai kuolemaisillaan oleva ihminen
    Mutta mies kun kuolee, makaa hän martaana; kun ihminen on henkensä heittänyt, missä hän on sitten? (Job 14:10, käännös 1933/38)
  2. (vanhahtava) kuolleen ihmisen henki, haamu
  3. (vanhahtava, mytologia) kuoleman enteenä pidettävä erikoinen asia, esimerkiksi valtava kalansaalis

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈmɑrːɑs/
  • tavutus: mar‧ras

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi marras martaat
genetiivi martaan martaiden
martaitten
partitiivi marrasta martaita
akkusatiivi marras;
martaan
martaat
sisäpaikallissijat
inessiivi martaassa martaissa
elatiivi martaasta martaista
illatiivi martaaseen martaisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi martaalla martailla
ablatiivi martaalta martailta
allatiivi martaalle martaille
muut sijamuodot
essiivi martaana martaina
translatiivi martaaksi martaiksi
abessiivi martaatta martaitta
instruktiivi martain
komitatiivi martaine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo martaa-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
marras-

Etymologia muokkaa

  • aiemmasta muodosta *martas, indoeurooppalaista alkuperää, vrt. latinan mors

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

marraskasvi, marraskesi, marraskuu

Aiheesta muualla muokkaa

  • marras Kielitoimiston sanakirjassa
  • marras Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa