Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

masennus (39)[1]

  1. (psykologia, psykiatria) sairaus, jossa ihmisen mieliala on jatkuvasti alhainen
  2. (arkikieltä) alakulo

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈmɑsenːus/
  • tavutus: ma‧sen‧nus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi masennus masennukset
genetiivi masennuksen masennusten
masennuksien
partitiivi masennusta masennuksia
akkusatiivi masennus;
masennuksen
masennukset
sisäpaikallissijat
inessiivi masennuksessa masennuksissa
elatiivi masennuksesta masennuksista
illatiivi masennukseen masennuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi masennuksella masennuksilla
ablatiivi masennukselta masennuksilta
allatiivi masennukselle masennuksille
muut sijamuodot
essiivi masennuksena masennuksina
translatiivi masennukseksi masennuksiksi
abessiivi masennuksetta masennuksitta
instruktiivi masennuksin
komitatiivi masennuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo masennukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
masennus-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä masentaa (masenn- + -us) tai johdos verbistä masentua (masennu- + -s)

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

kaamosmasennus, masennuskausi, masennuslääke, masennuspotilas, masennustila, vuodenaikamasennus

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39