Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

messinki (5-G)

  1. seosmetalli, joka on kuparin ja sinkin seos eli lejeerinki

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈmesːiŋki/, [ˈme̞sːiŋk̟i]
  • tavutus: mes‧sin‧ki

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi messinki messingit
genetiivi messingin messinkien
(messinkein)
partitiivi messinkiä messinkejä
akkusatiivi messinki;
messingin
messingit
sisäpaikallissijat
inessiivi messingissä messingeissä
elatiivi messingistä messingeistä
illatiivi messinkiin messinkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi messingillä messingeillä
ablatiivi messingiltä messingeiltä
allatiivi messingille messingeille
muut sijamuodot
essiivi messinkinä messinkeinä
translatiivi messingiksi messingeiksi
abessiivi messingittä messingeittä
instruktiivi messingein
komitatiivi messinkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo messingi-
vahva vartalo messinki-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

messinkijuote, messinkilevy, messinkipuhallin, messinkiruuvi

Idiomit muokkaa

  • olla suu messingillä — hymyillä

Aiheesta muualla muokkaa