metsästäjä
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
metsästäjä (10)
- henkilö, joka työkseen tai harrastuksekseen metsästää
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈmet̪sæsˌt̪æjæ/
- tavutus: met‧säs‧tä‧jä
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | metsästäjä | metsästäjät |
| genetiivi | metsästäjän | metsästäjien (metsästäjäin) |
| partitiivi | metsästäjää | metsästäjiä |
| akkusatiivi | metsästäjä; metsästäjän |
metsästäjät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | metsästäjässä | metsästäjissä |
| elatiivi | metsästäjästä | metsästäjistä |
| illatiivi | metsästäjään | metsästäjiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | metsästäjällä | metsästäjillä |
| ablatiivi | metsästäjältä | metsästäjiltä |
| allatiivi | metsästäjälle | metsästäjille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | metsästäjänä | metsästäjinä |
| translatiivi | metsästäjäksi | metsästäjiksi |
| abessiivi | metsästäjättä | metsästäjittä |
| instruktiivi | – | metsästäjin |
| komitatiivi | – | metsästäjine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | metsästäjä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. henkilö, joka työkseen tai harrastuksekseen metsästää
|
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
hirvenmetsästäjä, kykyjenmetsästäjä, metsästäjäkansa, metsästäjänleike, metsästäjä-keräilijä, metsästäjänpihvi, metsästäjäntutkinto, pääkallonmetsästäjä, salametsästäjä, turkismetsästäjä
Aiheesta muualla muokkaa
- metsästäjä Kielitoimiston sanakirjassa