minä

Katso myös: mina, mină, minā, mína

Suomi

Pronomini

minä

1. (persoonapronomini) sana, jolla puhuja viittaa itseensä

   Minä olen lääkäri! (itseään korostava henkilö rientää näyttävästi apuun)

Ääntäminen

• IPA: /ˈminæ/, [ˈminæ]

• tavutus: mi‧nä

Taivutus

• Huomaa poikkeuksellinen taivutus – muissa kuin perusmuodossa vartalo minu- (vrt. sinä). Pronominilla on myös erillinen akkusatiivimuoto. Abessiivimuotoa *minutta käytetään äärimmäisen harvoin.

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	minä	–
genetiivi	minun	–
partitiivi	minua	–
akkusatiivi	minut	–
sisäpaikallissijat
inessiivi	minussa	–
elatiivi	minusta	–
illatiivi	minuun	–
ulkopaikallissijat
adessiivi	minulla	–
ablatiivi	minulta	–
allatiivi	minulle	–
muut sijamuodot
essiivi	minuna	–
translatiivi	minuksi	–
abessiivi	(minutta)	–
instruktiivi	–	–
komitatiivi	–	–

Etymologia

• etymologia ulottuu aina samojedikieliin asti, eli sana on uralilainen (SSA s.v. minä)
• uralilainen kanta, kaksi varianttia: *min (josta mm. itämerensuomen sanat) ja *mun

Käännökset

1. sana, jolla puhuja viittaa itseensä

afrikaans: ek alasaksa: ik, ick albania: unë arabia: أنا (Ana), أنا bambara: ne baski: ni bislama: mi bulgaria: аз [az] englanti: I ersä: mon espanja: yo esperanto: mi fidži: au hanti: ma, mä heprea: אֲנִי hollanti: ik inarinsaame: mun indonesia: saya, aku inkeroinen: miä, mi islanti: ég italia: io japani: 私 [watashi/watakushi], あたし [atashi/atakushi], 僕 [bóku] m., 俺 [ore], 我 [ware], おら [ora] karjala: mie, minä komi: me kreikka: εγώ [egó] kroaatti: ja latina: ego latvia: es liettua: aš liivi: minā, ma livvi: minä lyydi: mina, minä mandariinikiina: 我 (wǒ) mansi: am mokša: mon muinaisenglanti: ic

nenetsi: mǝń nganasan: mǝnǝ niittymari: mə̑j norja (bokmål): jeg norja (nynorsk): eg pohjoissaame: mun portugali: eu puola: ja ranska: je rarotonga: au romani: me romani (Suomen): me romania: eu ruotsi: jag saksa: ich saterlandinfriisi: iek selkuppi: mat, man sinhala: මම sunda: kuring swahili: mimi, mie tanska: jeg thai: ฉัน, ผม m., ดิฉัน f., ข้าพเจ้า, กู toki pona: mi tšekki: já turkki: ben tuvalu: au udmurtti: mon, мон [mon] unkari: én vatja: miä venäjä: я [ja] vepsä: minä viro: mina, ma volapük: ob võro: mina, ma älvdalska: ig

Liittyvät sanat

• sinä, hän, me, te, he
• mie, sie
• myö, hyö, mnää
• mä, mää
• meikä, meikäläinen

Yhdyssanat

minäkuva, minäkäsitys, minämuoto

Aiheesta muualla

• minä Kielitoimiston sanakirjassa

Pronomini

minä

1. (interrogatiivinen, taivutusmuoto) essiivimuoto sanasta mikä
2. (relatiivinen, taivutusmuoto) essiivimuoto sanasta mikä
3. (indefiniittinen, taivutusmuoto) essiivimuoto sanasta mikä

Substantiivi

minä (10)

1. (psykologia) minuus, ihmisen olemuksen subjektiivinen osa, ego

   rakas oma minä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	minä	–
genetiivi	minän	–
partitiivi	minää	–
akkusatiivi	minä; minän	–
sisäpaikallissijat
inessiivi	minässä	–
elatiivi	minästä	–
illatiivi	minään	–
ulkopaikallissijat
adessiivi	minällä	–
ablatiivi	minältä	–
allatiivi	minälle	–
muut sijamuodot
essiivi	minänä	–
translatiivi	minäksi	–
abessiivi	minättä	–
instruktiivi	–	–
komitatiivi	–	minine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	minä-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

käännöslaina latinan sanasta ego ’minä’

Käännökset

1. ihmisen olemuksen subjektiivinen osa, ego

englanti: self ranska: moi ruotsi: jag

saksa: Ich viro: mina

Liittyvät sanat

• itse, ego, monadi

Aiheesta muualla

• minä Kielitoimiston sanakirjassa

Karjala

Pronomini

minä

1. (persoonapronomini) minä

Liittyvät sanat

• mie

Lähteet

• Karjalan kielen verkkosanakirja / toimittanut: Marja Torikka ; verkkosovellus: Jari Vihtari. Helsinki : Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2009.

Karjalan kielen verkkosanakirja

Vepsä

Pronomini

minä (gen minun, yks part mindai, mon part meid)

1. minä