minuus
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
minuus (40)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈminuːs/
- tavutus: mi‧nuus
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | minuus | minuudet |
| genetiivi | minuuden | minuuksien |
| partitiivi | minuutta | minuuksia |
| akkusatiivi | minuus; minuuden |
minuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | minuudessa | minuuksissa |
| elatiivi | minuudesta | minuuksista |
| illatiivi | minuuteen | minuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | minuudella | minuuksilla |
| ablatiivi | minuudelta | minuuksilta |
| allatiivi | minuudelle | minuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | minuutena | minuuksina |
| translatiivi | minuudeksi | minuuksiksi |
| abessiivi | minuudetta | minuuksitta |
| instruktiivi | – | minuuksin |
| komitatiivi | – | minuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | minuude- | |
| vahva vartalo | minuute- | |
| konsonantti- vartalo |
minuut- | |
Käännökset muokkaa
1. Se mikä on ihmisessä itsessään. Oma minä, sielu ja psyyke.
|
|
Liittyvät sanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- minuus Kielitoimiston sanakirjassa