muki
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
muki (5)
- isokokoinen kuppi jota tavallisesti käytetään ilman asettia
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈmuki/
- tavutus: mu‧ki
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | muki | mukit |
genetiivi | mukin | mukien (mukein) |
partitiivi | mukia | mukeja |
akkusatiivi | muki; mukin |
mukit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | mukissa | mukeissa |
elatiivi | mukista | mukeista |
illatiivi | mukiin | mukeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | mukilla | mukeilla |
ablatiivi | mukilta | mukeilta |
allatiivi | mukille | mukeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | mukina | mukeina |
translatiivi | mukiksi | mukeiksi |
abessiivi | mukitta | mukeitta |
instruktiivi | – | mukein |
komitatiivi | – | mukeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | muki- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia muokkaa
< ruotsi << englanti[1]
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- adjektiivit: mukillinen
Yhdyssanat muokkaa
emalimuki, kahvimuki, mukiinmenevä, muovimuki, muumimuki, nokkamuki, pahvimuki, peltimuki
Aiheesta muualla muokkaa
- muki Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 377. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.