muksu
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
muksu (1)
- (puhekieltä) lapsi
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈmuksu/
- tavutus: muk‧su
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | muksu | muksut |
| genetiivi | muksun | muksujen |
| partitiivi | muksua | muksuja |
| akkusatiivi | muksu; muksun |
muksut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | muksussa | muksuissa |
| elatiivi | muksusta | muksuista |
| illatiivi | muksuun | muksuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | muksulla | muksuilla |
| ablatiivi | muksulta | muksuilta |
| allatiivi | muksulle | muksuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | muksuna | muksuina |
| translatiivi | muksuksi | muksuiksi |
| abessiivi | muksutta | muksuitta |
| instruktiivi | – | muksuin |
| komitatiivi | – | muksuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | muksu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
mahdollisesti muunnelta sanasta mukula[1]
Käännökset muokkaa
1. lapsi
|
Aiheesta muualla muokkaa
- muksu Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Aapala, Kirsti: Meidän lapset ja naapurin kakarat. Kielikello, 2018, nro 4. Kotimaisten kielten keskus. Artikkelin verkkoversio.