Suomi muokkaa

Substantiivi

munia

  1. (taivutusmuoto) monikon partitiivimuoto sanasta muna

Verbi muokkaa

munia (61) (taivutus[luo])

  1. tuottaa munia jälkeläisten aikaansaamiseksi tai elintarvikkeiden jakeluketjuun
  2. (ihmisestä) tunaroida

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈmuniɑˣ/
  • tavutus: mu‧ni‧a

Etymologia muokkaa

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • munia Kielitoimiston sanakirjassa

Englanti muokkaa

Substantiivi muokkaa

munia (monikko munias)

  1. manikki