Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

muotti (5-C)

  1. malli, johon muotoiltava asia tai materia sijoitetaan mukautuvasti
    Monesti kasvatuksella pyritään yksilöä sopeuttamaan johonkin muottiin.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈmuo̯t̪ːi/, [ˈmuo̞t̪ːi]
  • tavutus: muot‧ti

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi muotti muotit
genetiivi muotin muottien
(muottein)
partitiivi muottia muotteja
akkusatiivi muotti;
muotin
muotit
sisäpaikallissijat
inessiivi muotissa muoteissa
elatiivi muotista muoteista
illatiivi muottiin muotteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi muotilla muoteilla
ablatiivi muotilta muoteilta
allatiivi muotille muoteille
muut sijamuodot
essiivi muottina muotteina
translatiivi muotiksi muoteiksi
abessiivi muotitta muoteitta
instruktiivi muotein
komitatiivi muotteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo muoti-
vahva vartalo muotti-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

avomuotti, kakkumuotti, kertamuotti, kestomuotti, liukumuotti, liukuvalumuotti, muottihitsaus, muottilaudoitus, muottipuristus, muottitaonta, piparkakkumuotti, puristusmuotti, umpimuotti, valumuotti

Aiheesta muualla muokkaa

  • muotti Kielitoimiston sanakirjassa
  • muotti Tieteen termipankissa