Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

murtuma (10)[1]

  1. murtumisen tapahtuma tai ajankohta
  2. murtunut kohta
  3. (materiaalitiede) materiaalin pettäminen jännityksen alla

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈmurt̪umɑ/
  • tavutus: mur‧tu‧ma

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi murtuma murtumat
genetiivi murtuman murtumien
(murtumain)
partitiivi murtumaa murtumia
akkusatiivi murtuma;
murtuman
murtumat
sisäpaikallissijat
inessiivi murtumassa murtumissa
elatiivi murtumasta murtumista
illatiivi murtumaan murtumiin
ulkopaikallissijat
adessiivi murtumalla murtumilla
ablatiivi murtumalta murtumilta
allatiivi murtumalle murtumille
muut sijamuodot
essiivi murtumana murtumina
translatiivi murtumaksi murtumiksi
abessiivi murtumatta murtumitta
instruktiivi murtumin
komitatiivi murtumine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo murtuma-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

avomurtuma, haurasmurtuma, hiusmurtuma, kallonmurtuma, kylkiluunmurtuma, lohkomurtuma, luunmurtuma, marssimurtuma, murtumakohta, murtumapinta, rasitusmurtuma, umpimurtuma, väsymismurtuma

Aiheesta muualla muokkaa

  • murtuma Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10