murunen
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
murunen (38)
- vähäinen irronnut kappale, muru
- Kiven murunen sukan sisällä hiersi jalan rakolle.
- omistusliiteen kanssa hellittelysana
- muruseni
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈmurunen/
- tavutus: mu‧ru‧nen
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | murunen | muruset |
| genetiivi | murusen | murusten murusien |
| partitiivi | murusta | murusia |
| akkusatiivi | murunen; murusen |
muruset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | murusessa | murusissa |
| elatiivi | murusesta | murusista |
| illatiivi | muruseen | murusiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | murusella | murusilla |
| ablatiivi | muruselta | murusilta |
| allatiivi | muruselle | murusille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | murusena (murusna) |
murusina |
| translatiivi | muruseksi | murusiksi |
| abessiivi | murusetta | murusitta |
| instruktiivi | – | murusin |
| komitatiivi | – | murusine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | muruse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
murus- | |