Katso myös: Mutka

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

mutka (10)

  1. kaareva, koukistunut, käyrä tai väärä kohta jossakin; tiessä oleva osuus, joka ei ole suora; kaarre, kurvi
    Auto meni jyrkästä mutkasta pois tieltä, kun oli liukas keli.
  2. (kuvaannollisesti) yllättävä ongelma tai vaikeus
    Nyt tuli mutka matkaan.
    Törmättiin ongelmaan.
  3. (slangia, rikollisslangi) käsiase, pistooli, pyssy
    Mitä vit*** siinä muka teet mutka otsalla? Tä?
    Mutka kainaloon piilotettuna.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈmut̪kɑ/
  • tavutus: mut‧ka

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi mutka mutkat
genetiivi mutkan mutkien
(mutkain)
partitiivi mutkaa mutkia
akkusatiivi mutka;
mutkan
mutkat
sisäpaikallissijat
inessiivi mutkassa mutkissa
elatiivi mutkasta mutkista
illatiivi mutkaan mutkiin
ulkopaikallissijat
adessiivi mutkalla mutkilla
ablatiivi mutkalta mutkilta
allatiivi mutkalle mutkille
muut sijamuodot
essiivi mutkana mutkina
translatiivi mutkaksi mutkiksi
abessiivi mutkatta mutkitta
instruktiivi mutkin
komitatiivi mutkine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo mutka-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

joenmutka, mutkamäenlasku, mutkamäki, suolenmutka, tienmutka, äkkimutka

Idiomit muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • mutka Kielitoimiston sanakirjassa