Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

närkästys (39)[1]

  1. moraalinen, loukkaantumista vähäisempi henkinen trauma

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈnærkæst̪ys/
  • tavutus: när‧käs‧tys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi närkästys närkästykset
genetiivi närkästyksen närkästysten
närkästyksien
partitiivi närkästystä närkästyksiä
akkusatiivi närkästys;
närkästyksen
närkästykset
sisäpaikallissijat
inessiivi närkästyksessä närkästyksissä
elatiivi närkästyksestä närkästyksistä
illatiivi närkästykseen närkästyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi närkästyksellä närkästyksillä
ablatiivi närkästykseltä närkästyksiltä
allatiivi närkästykselle närkästyksille
muut sijamuodot
essiivi närkästyksenä närkästyksinä
translatiivi närkästykseksi närkästyksiksi
abessiivi närkästyksettä närkästyksittä
instruktiivi närkästyksin
komitatiivi närkästyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo närkästykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
närkästys-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä närkästyä (närkästy- + -s)

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39