Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

nalli (5)

  1. pieni iskusta tai lämmöstä herkästi syttyvää ainetta sisältävä kapseli, joka sytyttää isomman räjähteen tai aseen ruudin
  2. pieni paukkupommi

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈnɑlːi/, [ˈnɑ̝lːi]
  • tavutus: nal‧li

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nalli nallit
genetiivi nallin nallien
(nallein)
partitiivi nallia nalleja
akkusatiivi nalli;
nallin
nallit
sisäpaikallissijat
inessiivi nallissa nalleissa
elatiivi nallista nalleista
illatiivi nalliin nalleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi nallilla nalleilla
ablatiivi nallilta nalleilta
allatiivi nallille nalleille
muut sijamuodot
essiivi nallina nalleina
translatiivi nalliksi nalleiksi
abessiivi nallitta nalleitta
instruktiivi nallein
komitatiivi nalleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo nalli-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

iskunalli, nallielohopea, nallilaatikko, nallilukko, nallipihdit, nallipyssy, paperinalli, sytysnalli, sähkönalli, tulilankanalli

Aiheesta muualla muokkaa

  • nalli Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi muokkaa

nalli (5)

  1. pieni poika
  2. naaraskissa tai -koira
  3. karhu

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Idiomit muokkaa

  • jäädä kuin nalli kalliolle - tässä sanonnassa on arvioiden mukaan alun perin ollut sana alli. Sanonta on perustunut siihen, että allit oleilevat paljon kallioilla ja ovat syksyisin Suomen muuttolinnuista myöhäisimpiä lähtijöitä. Ne jäävät kalliolle, kun muut jo lähtevät. Virheellinen variantti, jossa on nalli on syntynyt siten, että ennen sanaa alli ei äänivirta ole katkennut, mikä on johtanut sitä edeltävän n:n pitenemiseen ja osittain liittymiseen alli-sanan alkuun.[1]

Lähteet muokkaa